Kun minä olin lapsi, ei sairastelu ollut arkipäivää. Ehkä se johtui myös aika suljetusta ympäristöstä. Me asuimme maalla ja suurin osa kanssakäymisestä ulkopuoleisten ihmisten kanssa rajoittui kaupassakäynteihin ja kerhoon, mutta sekään ei selitä sitä, että sairaudet eivät tarttuneet edes kouluaikana. Silloin sentään olin enemmän maailmalla kuin kotona.

Nykypäivänä taas on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että vatsataudit ja flunssat jyllää tasaisin väliajoin. Milloin niitä saa lapsen mukana hoitopaikasta, milloin taas siskolta joka ikävä kyllä tekee töitä sairaiden ihmisten kanssa ja kuljettaa erilaisia basileja työkseen myös omaan huusholliini.

Onko nykyään maailma sitten steriilimpi? Käytämmekö me liikaa erilaisia vitamiineja ja puhdistusaineita, joten luontainen vastustuskyky ei edes teoriassa pääse kasvamaan kaikkien myös hyvien bakteerien päivittäisen eliminoinnin vuoksi? Vai onko tauteja vain enemmän? Onko ihmiset piittaamattomampia henkilökohtaisesta hygieniastaan ja toisten terveydestä, kiikuttaessaan puoliterveitä lapsiaan hoitoon ja kouluun, vieden samalla samat basilit työpaikoilleen. Näinhän me vain saamme aikaan iloiset viruskarnevaalit joiden loppua ei näy. Vai voisiko syynä olla yksinkertaisesti se, että me olemme lisääntyneen ulkomaanmatkailun mukana saaneet kattavat tautikannan iloksemme, eli siis omien sairauksien lisäksi olemme luoneet tauticoctailin naapurimaitten ja etelänlämmön omien pienten bakteerien kanssa.

Ehkäpä yksi syy voisi olla myös tämä pullamössösukupolvi, joka kasvaa erilaisten näyttöpäätteiden edessä. Esimerkiksi allekirjoittanut käyttää enemmän kuin tarpeeksi aikaa sisätiloissa milloin mitäkin ruutua tuijottaen ja väliajat menee puhelimen luuri korvalla einesruokia mikroaaltouunissa lämmittäen. Ennenhän ihmiset tekivät paljon ulkotöitä, lapsetkin kyllästyivät nopeasti lautapeleihin ja parhaimmat puuhat löytyivät ulkoa, joko lähiön leikkipaikoilta, tai maaseudun ihanista metsistä ja piharakennuksista. Nykyään päivä alkaa kahvinkeittimellä keitetyllä kahvilla, mikrossa lämmitetyllä einespinaattiletulla, pastöroidulla maidolla ja hirveällä kiireellä autoon tuppautumalla, työmatkalla kun saa mukavasti tiputettua lapset hoitoon ja kouluun, kunnes taas iltapäivällä lapsoset kotimatkalla noudetaan autolla, tiputetaan ulko-oven eteen ja avataan tietokoneetkin lasten puolesta jottei tule rasitusvammoja.

Hyvä ON! Myönnän, tässä on aivan hirveää yleistämistä ja suurentelua. Eihän se nyt ihan näin mene joka perheessä, tai jos menee niin vain osittain, mutta kyllä nykyään on asiat tehty paljon helpommaksi ja mieluiten keinotekoisesti, sitä ei voi kukaan kieltää.

Miksi nämä sanat kirvoittuvat sormistani näin sunnuntaiehtoona? Minulla kiertää vatsassa ja kiukuttaa. Ruoka ei maistu ja heikottaa. Tekisi mieli nukkua viikko putkeen, joten hereillä pysyäkseni keksin sitten jotain kirjoittamista tylsään päivääni. Koittakaa kestää ja ennen kaikkea.

PYSYKÄÄ TERVEENÄ!